Mikä pododermatiitti on?
Pododermatiitti on hienompi termi tassutulehdukselle, joka on oirekuva eikä oma sairautensa. Pododermatiitissa tassujen iho punoittaa ja voi tuntua aina kostealta, usein etenkin varvas- ja anturaväleistä tassun alla. Koira voi haluta nuolla tai purrakin tassujaan kovasti, johtaen jopa karvanlähtöön. On välttämätöntä tarkistaa, että punoitus on tosiaan iholla eikä vain karvoissa, sillä pelkkä tassukarvojen punoitus ei välttämättä ole ongelma (vaikka se saattaakin viitata esim. hiivan liikakasvuun). Punakoiden karvojen voi antaa olla, jos iho ei punoita eivätkä tassut kiinnosta koiraa.
Punoittava iho kielii mikrobitasapainon häiriöstä. Koiran iholla on aina hiivoja ja bakteereita, mutta joskus joku niistä pääsee liikakasvamaan ja siten aiheuttamaan tulehdusta.
Pahemmissa tapauksissa pinnallinen tassutulehdus voi kehittyä vakavammaksi syväksi karvatupentulehdukseksi eli furunkuloosiksi, jossa kehittyy märkiviä patteja. Siitä lisää toisessa artikkelissa!
Miksi pododermatiitti tulee?
Verrattuna moniin muihin iho- tai korvatulehduksiin, pinnallinen tulehdus tassuissa voi useinkin liittyä vain ympäristöön ja hoitoon, eikä välttämättä mihinkään sairauteen. Mikrobit nauttivat märästä ja lämpimästä kasvuympäristöstä. Syksyn ja kevään suht lämpimät mutta kosteat kelit ovat siksi oiva aika tassuille tulehtua, etenkin jos ulkona kastuneet tassut pääsevät vielä sisällekin lämpimään hautumaan. Runsas karvoitus pitää tassut vielä pidempään märkinä ja lämpiminä.
Jos tulehduksia tulee tiheään tai säällä kuin säällä, ei syy kuitenkaan aina ole vain ympäristössä. On useita sairauksia, jotka altistavat koiraa kehittämään herkemmin tulehduksia ihoon ja korviin. Tassujen tapauksessa hyvin yleinen syypää herkästi tulehtuvalle iholle on allergia, oli se sitten ruoalle tai ympäristölle. On myös monia muita vähän harvinaisempia syitä kuten ulkoloiset, hormonisairaudet, autoimmuunitaudit, vierasesineet, valeanturat, kontaktiallergia…
Miten ehkäistä pododermatiitti?
Ennaltaehkäisyllä yritetään tehdä tassujen ihosta mikrobeille vähemmän mielekäs paikka kasvaa. Lenkkien jälkeen tassut kuivataan huolellisesti, joskus jopa hiustenkuivaaja voi olla tarpeen! Kuivana pitoa helpottaa, jos tassujen karvat leikataan lyhyiksi. Tähän on parempi käyttää saksia, koska joskus karvanleikkuri voi vaurioittaa tassujen herkkää ihoa. Jos tassut likaantuvat, ne tulee puhdistaa hellällä shampoopesulla.
Miten hoitaa pododermatiitti?
Nuolemisen esto on A ja O -tassut eivät parane, jos ihoa räplää koko ajan kuuma ja märkä kieli! Sukan yms. suojan laitto ei ole vaihtoehto, koska se lämmittää ja hautoo tassua lisää. Kauluri on siis paras vaihtoehto; sitä on hyvä pitää ainakin jokunen päivä. Märällä kelillä ulkona voi tarvittaessa käyttää kurasuojia.
Tassujen jo vähän punoittaessa niitä voi hoitaa vielä vähän jykevämmin ehkäisymenetelmien lisäksi. Apteekeista ja klinikoilta saa antimikrobisia shampoita, vaahtoja, suihkeita ja pyyhkeitä, joista voi valita itselleen ja koiralleen sopivimman. Sekä pihka- että klooriheksidiinituotteet ovat mainioita. Alkuun tassuja voi puhdistaa näillä jopa joka lenkin jälkeen, sitten joka päivä, sitten parisen kertaa viikossa, kunnes hoidot pääsee jättämään pois. Joskus ehkäisevänä hoitona voi käyttää antimikrobisia tuotteita esim. kerran viikossa aina märillä kausilla. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että liiallisella käytöllä etenkin klooriheksidiinituotteet voivat kuivattaa ihoa, vaikka muuten toimivia ovatkin.
Jos punoituksen ja nuolemisen lisäksi on muitakin oireita kuten ontumista tai patteja varvasväleissä, on parasta olla yhteydessä eläinlääkäriin piakkoin eikä yrittää pelkkää kotihoitoa.
Mitä jos kotihoito ei auta pododermatiittiin?
Silloin vastaus on selvä – otetaan yhteys eläinlääkäriin. Kyseessä voi ollakin jokin muu ongelma, tai joskus pododermatiitti vaatii reseptilääkehoitoa. Etenkin toistuvissa tapauksissa halutaan myös löytää todellinen syy tulehduksille, joka tuskin liittyy enää vain märkiin keleihin.
Eläinlääkäri keskustelee omistajan kanssa huolellisesti koiran tämänhetkisistä oireista ja aiemmasta oirehistoriasta. Normaalin yleistutkimuksen lisäksi tassut ja muu iho käydään läpi huolellisesti. Usein voi olla tarpeen ottaa iholta kivuton sytologia-näyte, jotta nähdään ihon tilanne solutasolla mikroskoopin avulla. Tarvittaessa saatetaan ottaa muitakin näytteitä.
Yleisiä hoitoja pododermatiitille ovat normaalin kotihoidon lisäksi paikalliskortisonituotteet tassuihin, lääkeshampoot ja joskus myös erinäiset allergialääkkeet suun kautta tai pistoksena. Hoito päätetään yksilöllisesti ja omistajan kanssa.
Terveisin
Aitovet
Eläinlääkäri Liisi Virokangas