Artikkelit

Varsan vasta-ainepuutos 

Normaali, vastasyntynyt varsa seisoo tunnin kuluessa syntymästä. Imurefleksi alkaa 5-10 minuutin kuluessa syntymästä, ja varsa imee tammaa 2 tunnin kuluessa. Varsa nousee ylös imemään 2-4 tunnin välein ja nukkuu välissä makuulla. Varsa ulostaa pikikakan yleensä ensimmäisen elintuntinsa aikana, kuitenkin viimeistään 12 tunnin kuluessa. Oriit virtsaavat 6 tunnin kuluessa, tammat 12 tunnin kuluessa. Napa kuivuu ja irtoaa noin viikon kuluessa. Varsan normaalilämpö on 37,5-38,9 astetta. Varsa on yleisilmeeltään pirteä ja iloinen, ja yleensä vastustaa kiinnipitämistä.

Toisin kuin ihmisen istukka, tamman istukka ei läpäise vasta-aineita, joten syntyessään varsalla on aina vasta-ainepuutos. Normaalisti varsa saa vasta-aineet tamman ternimaidosta, jota varsan tulisi imeä ensimmäisen kuuden tunnin aikana vähintään 1,5 litraa. Tämän jälkeen suoli alkaa ”sulkeutua” eivätkä vasta-aineet enää imeydy suolistosta verenkiertoon. Syitä vasta-ainepuutokselle voivat olla sairas tai heikko varsa, liian myöhäinen ternimaidon saanti, ternimaidon liian vähäinen määrä tai heikko laatu, tai maidon huono imeytyminen varsan suolistosta. Vasta-ainepuutos on tärkein riskitekijä alle kuukauden ikäisten varsojen infektiosairauksille ja kuolemalle.

Vasta-ainepuutos voidaan diagnosoida helposti kotitallilla verinäytteestä tehtävällä pikatestillä (SNAP Foal IgG). Testaus on varminta tehdä 18-24 tunnin kuluttua syntymästä, jolloin varsalle tehdään myös kliininen tutkimus yleisen terveydentilan kartoittamiseksi ja muun hoitotarpeen arvioimiseksi. Vasta-aineiden normaaliarvo on yli 800 mg/dl. Jos arvo on alle 800, on suositeltavaa antaa varsalle plasma-infuusio suonensisäisesti, ja testata vasta-aineet uudelleen seuraavana päivänä.

Kirjoitus perustuu ELL Jonna Jokisalon ja ELL Jenni Mönkin luentoihin 2018.

Anna Lehto, eläinlääkäri, AitoVet, 2020

 

Hevosen madotus

Oletko tietoinen, että hevosen sisäloisilla on resistenssiä matolääkkeille? Tätä esiintyy myös Suomessa. Tämän vuoksi kaikkien hevosten loishäätö suositellaan suoritettavaksi kohdennetusti seuraavan ohjelman mukaan:

  • Aikuiset hevoset: tutkitaan lantanäyte 1-2 kertaa vuodessa eli ainakin keväällä ennen laidunkauden alkua. Syksyllä suositellaan loishäätöä heisimatoihin tehoavalla yhdistelmävalmisteella sillä heisimatotartunta ei useinkaan paljastu lantanäytteestä. Mikäli hevosella on aiemmin ollut loisongelmaa tai tallilla epäillään lääkkeille resistenttiä loiskantaa, kannattaa lantanäyte tutkia myös syksyllä.
  • Siitostammat: kuten aikuiset hevoset. Mikäli tammalla on todettu tai epäillään Strongyloides Westerii -tartuntaa, hoidetaan tamma varsomisen yhteydessä ivermektiinillä tai moksidektiinillä.
  • Varsat: Koska varsoilla voi olla runsaastikin loisia puhtaasta lantanäytteestä huolimatta (esim. Suolinkaisen kiertävät toukkamuodot ja lepovaiheessa olevat pienet sukkulamadot eivät tuota munia), suositellaan varsoille ensimmäisen elinvuoden ajan madotusta 2-3 kuukauden välein. Tärkeää on käyttää säännöllisesti suolinkaisiin tehoavia valmisteita (vaikuttavana aineena fenbendatsoli tai pyranteeli). Lantanäytteestä voi olla apua madotusohjelman tarkentamiseen, myös suuressa tartuntapaineessa olevat varsat (esim. varsapihatot) saattavat tarvita yleisestä suosituksesta poikkeavaa ohjelmaa.
  • 1-4 -vuotiaat hevoset: Lääkitys yleensä tarpeen mukaan 2-4 kertaa vuodessa. Lantanäyte tutkitaan keväällä ennen laidunkautta, jotta voidaan valita juuri kyseisen hevosen tilanteeseen sopiva valmiste. Uusi näyte kannattaa ottaa laidunkauden puolessa välissä tällöin lääkitys tarpeen mukaan. Syksyllä laidunkauden jälkeen madotus joko tupla-annoksella pyranteelia tai yhdistelmävalmisteella riippuen lantanäytteen tuloksista ja hevosen suolinkaistilanteesta.
  • Uusi hevonen tallissa: lantanäyte ja lääkitys tarpeen mukaan

Ennen vanhaan suositeltiin madotusta syksyllä sitten, kun maa jäätyy. Uuden tutkimustiedon myötä on ymmärretty, että se ei ole paras ajankohta. Kun lämpötila laskee, pienet sukkulamadot vetäytyvät lepotilaan hevosen elimistöön, eikä ruuansulatuskanavan kautta annettu lääke tehoa niihin juuri lainkaan. Syysmadotuskin on siten hyvä tehdä jo pian laidunkauden päättymisen jälkeen, kun lämpö on vielä reilusti plussan puolella.

Autamme mielellämme madotuksiin liittyvissä kysymyksissä ja tallikohtaisen madotusohjelman suunnittelussa. Voit myös tuoda lantanäytteet klinikalle tutkittaviksi (jos näytteitä on kerrallaan paljon, olisi niistä hyvä ilmoittaa etukäteen).

Hevosen ontumatutkimus

Hevoset näyttävät ortopedistä kipua yksilöllisesti. Usein oireiden ollessa jo pitkälle edenneitä ja selviä, voi taaksepäin miettiessä muistaa ensioireiden olleen vain tuntuma, että kaikki ei ole hyvin. Haluttomuus liikkua, huonot siirtymiset, vinous, epätasainen kuolaintuntuma, pukittelu/vastustelu, selvä yhden jalan ontuma tai se, että harjoitteet eivät suju enää kuten aikaisemmin. Oireet voivat tulla hiipien pikkuhiljaa, tai yllättäen.

Ontumatutkimukseen kannattaa tulla ajoissa. Mitä aikaisemmin huonon suorittamisen syytä päästään selvittämään, sitä pienemmällä hoidolla hevonen yleensä saadaan takaisin normaaliin työhönsä. Ajoissa hoidetut vaivat eivät tällöin pahene, eikä hevonen kipeydy useammasta kohdasta käyttäessään itseään väärin. Käyttöhevosen huoltoon olisi hyvä sisällyttää ”vetcheck”/ ontumatutkimus 1-2 kertaa vuodessa, jotta voidaan ennaltaehkäistä ortopedisiä ongelmia, suorituskyky säilyisi ja käyttövuosia tulisi lisää.

Ontumatutkimuksessa käydään läpi raajojen ongelmien lisäksi ranka ja lantion alue. Eläinlääkäriä kiinnostaa hevosen ikä, käyttö, oireiden kesto ja miten ne ovat kotona ilmenneet. Aikaisemmista eläinlääkärikäynneistä saadut mahdolliset röntgenkuvat ja hoitokertomukset on hyvä ottaa mukaan.

Hevosella on hyvä olla suitset sekä liina, ja käsittelijän tulee olla varustautunut turvallisesti esim. käsineillä ja hyvillä kengillä.

Tärkeä ontumatutkimuksen osa on liikkeessä katsominen. Tällöin hevosen liikettä ja vartalon käyttöä arvioidaan suoralla ja ympyrällä, pehmeällä ja kovalla alustalla. Ratsut eläinlääkäri haluaa usein myös nähdä laukassa ympyrällä, joissain tilanteissa myös ratsain, kuten myös esim. ravurit ajossa.

Tutkimuksessa pyritään ottamaan huomioon myös mahdolliset muut vaivat osallisena oireisiin, kuten esim. hiekkakeräymä, mahahaava tai suun ongelmat.

Taivutuskokeessa jalkojen niveliä pidetään lyhyen ajan taivutettuina, jonka jälkeen muutaman raviaskeleen aikana arvioidaan taivutuksesta aiheutuvaa kipua. Ontuman aiheuttavan kohdan täsmentämiseksi hevoselle voidaan tehdä johto- ja nivelpuudutuksia. Johtopuudutuksissa puudutusainetta asetetaan neulalla halutun hermon päälle nahan alle, jolloin raaja puutuu tästä alaspäin. Nivelpuudutuksissa puudute injektoidaan nivelen sisälle. Kun hevonen liikkuu puudutuksen jälkeen puhtaasti tai vinous/muu oire ratsain tai ajossa helpottaa, on oireen aiheuttama kohta varmistettu.

Seuraava vaihe ontumatutkimuksessa on diagnostinen kuvantaminen. Röntgenkuvaus ja ultraäänitutkimus ovat AitoVetissä käytettäviä kuvantamisen tapoja. Röntgenkuvauksessa nähdään parhaiten luusto ja nivelet. Esimerkkeinä irtopalat, kystat, okahaarakelähentymät, nivelrikkomuutokset ja murtumat. Ultraääni kuvantaa tarkasti pehmytkudokset, nivelkapselin ja nivelten rustopinnat. Rektaalisesti tehtävällä ultraäänitutkimuksella nähdään osa lantion alueesta ja sitä käytetään mm. ristiliitoksen (SI) vaivojen tutkimiseen.

Tutkimuksen päätteeksi eläinlääkäri tekee hevoselle sopivan hoitosuunnitelman sisältäen mahdolliset lääkitykset (nivelensisäiset, systeemiset), levon ja kuntoutuksen.

Yleinen ontuman syy on niveltulehdukset, joita hoidetaan nivelinjektioilla. Lääkkeenä käytetään kortisonivalmisteita, hyaluronihappoa ja regeneratiivisia valmisteita. Myös rangan ja lantion alueen vaivoja voidaan lääkitä paikallisesti. Hoitamattomina niveltulehdukset edistävät niverikon etenemistä. Aikaisessa vaiheessa todettujen nivelmuutosten kanssa hevoset yleensä pystyvät hoitojen avulla suorittamaan täyden uran vielä hyvin.

Pehmytkudosvammojen, kuten jänne-, lihas- ja ligamenttivaurioiden akuuttihoidon jälkeen riittävä toipumisaika, kengitys ja kuntoutusohjelma perustuen kontrollitarkastuksiin ultraäänellä, tuottavat parhaan tuloksen hevosen parantumiselle.

Oikeanlaiset kuntouttavat harjoitukset nopeuttavat hevosen palaamista työhön ja estävät tai hidastavat saman vaivan palaamista. Hoitojen yhteydessä on tärkeä korjata työskentelyasentoa, arvioida lihavuusastetta ja vahvistaa heikentyneitä lihaksia oikeanlaisilla harjoitteilla. Luonnollisen vinouden aiheuttamat ongelmat kannattaa lajista riippumatta ottaa myös työn alle viimeistään tässä vaiheessa.

Ontumatutkimuksen kontrollissa arvioidaan annetun hoidon vaste, vaurioiden paranemisen eteneminen ja mahdollisesti uusitaan aikaisempia hoitoja.

Eläinlääkäri, IVCA hevoskiropraktikko Maria Basch

 

RAVIHEVOSTEN ROKOTUSTIETOPAKETTI

Ravihevosten uusi rokotusohjelma  - muutos koskee etenkin 2020 ikäluokkaa!

Vuosi 2020 on tuonut myös muutoksia ravikilpailusääntöihin. Muutos koskee tänä vuonna syntyneitä, syntyviä ja tulevina vuosina syntyviä varsoja. Vuoden 2020 ikäluokasta alkaen rokotusohjelma hevosinfluenssaa vastaan aloitetaan kolmella perusrokotteella, jota seuraa vuosittainen perusrokotus. Muutoksella haetaan parempaa suojaa hevosinfluenssaa vastaan. Vastaava rokotusohjelma on käytössä jo muualla Pohjoismaissa sekä Ranskassa, mikä myös yhtenäistää linjaa muiden ravimaiden kanssa.

Aiempina vuosina syntyneitä varsoja koskee ns. vanha sääntö, eli kahden perusrokotteen rokotusohjelma.

 

Vuonna 2020 ja myöhemmin syntyvien ravihevosten rokotusohjelma:

 

1.  PERUSROKOTE

2. PERUSROKOTE

3. PERUSROKOTE

VUOSITTAINEN TEHOSTEROKOTE

6 kk ikäinen terve varsa

21-92 vrk kuluessa ensimmäisestä

150-215 vrk kuluessa toisesta

12 kk kuluessa edellisestä rokotuksesta

 

  •  Jos vuosittainen tehosterokotus unohtuu, 13kk kuluessa annetussa tehosterokotteessa kilpailuoikeus palautuu. Yli 13kk kuluttua edellisestä rokotteesta kilpailuoikeus poistuu, kunnes hevosen rokotusohjelma on aloitettu alusta kahdella perusrokotuksella.
  • Dopingvaroaika rokotuksilla on 4 vuorokautta.

Yleistä rokottamisesta

Hevonen tulisi rokottaa ainakin jäykkäkouristusta ja hevosinfluenssaa vastaan. On suositeltavaa huolehtia koko tallin hevosten rokotuksista, sillä lauma-immuniteetin avulla saavutetaan vahvempi suoja ja näin ollen myös terveempi talli.

Hevosen tulee rokotushetkellä olla terve. Joskus rokotteet voivat aiheuttaa hevoselle oireita: hevonen saattaa nostaa kuumeen, olla vaisumpi tai rokotuskohtaan voi ilmetä pieni kohouma. Rokotuksen jälkeen hevosen olisi hyvä saada levätä 4 vuorokautta jonka jälkeen sitä liikutetaan kevyemmin vielä muutaman päivän ajan. Hevosen oireita tulisi seurata ja mikäli kysyttävää ilmenee, tulisi teidän ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Jäykkäkouristusrokote

Jäykkäkouristusrokote antaa suojan Clostridium tetani -bakteerin aiheuttamaa tautia vastaan. Tauti aiheuttaa hevoselle kovia kipuja ja on lopulta tappava. Clostridium tetani elää maaperässä ja voi päätyä hevoseen jo pienten haavojenkin kautta. Rokotetuille hevosille bakteeri on vaaraton. Pienet varsat ovat suojassa taudilta saadessaan riittävän määrän vasta-aineita emältään, joka on huolellisesti rokotettu tautia vastaan.

Nuori hevonen tulee rokottaa jäykkäkouristusta vastaan  6kk iässä. Jäykkäkouristusta vastaan suojatessa, hevonen saa aluksi kaksi tetanusrokotetta kuukauden välein ja kolmannen vuoden kuluttua. Suojan säilyttämiseksi riittää kahden vuoden välein tapahtuva tehosterokotus.

Tetanusrokote (Jäykkäkouristusrokote):

-          EQUILIS TETANUS VACCINE

Jäykkäkouristusrokotteen suoja tulee yleensä yhdessä yhdistelmärokotteessa influenssarokotteen kanssa. Yhdistelmärokotteessa hevonen saa siis suojan sekä jäykkäkouristusta että hevosinfluenssaa vastaan. Tästä syystä nämä ovat yleisimmin käytettyjä rokotteita jäykkäkouristusta vastaan.

Käytetyimmät yhdistelmärokotteet:

-          EQUIP FT VET

-          DUVAXYN IE-T PLUS

-          EQUILIS PREQUENZA TE

-          PROTEQFLU-TE

Hevosinfluenssarokote

Hevosinfluenssarokote on pakollinen kilpahevosille, mutta suosittelemme rokottamaan kaikki hevoset hevosinfluenssaa vastaan, hevosen käyttötarkoituksesta riippumatta. Hevosinfluenssa aiheuttaa rokottamattomille hevosille mm. korkean kuumeen, sierainvuotoa ja yskää. Sairauden ja alentuneen vastustuskyvyn myötä hevonen on alttiimpi sekundäärisesti bakteerin aiheuttamalle keuhkokuumeelle joka voi lopulta olla tappava. Pienet varsat ovat suojassa taudilta saadessaan riittävän määrän vasta-aineita emältään joka on huolellisesti rokotettu tautia vastaan.

Nuori hevonen rokotetaan hevosinfluenssaa vastaan 6kk iässä. Vuoden 2020 ja sen jälkeen syntyvillä ravihevosilla ensimmäistä rokotusta seuraa vielä kaksi rokotusta. Tämän jälkeen aikuisia ravihevosia rokotetaan vähintään vuoden välein.

Ratsuilla rokotusaikataulut ovat aikuisilla kilpailevilla hevosilla erilaiset riippuen tasosta, jolla hevoset kilpailevat. Niistä lisää https://www.ratsastus.fi/site/assets/files/20477/ksi_2020_taittoversio.pdf

Käytetyimmät influenssarokotteet:

-          EQUIP F VET

-          DUVAXYN IE PLUS

-          PROTEQFLU

-          EQUILIS PREQUENZA

 

Herpesrokote

Herpesvirus voi rokottamattomilla hevosilla aiheuttaa hengitystieinfektioita. On suositeltavaa rokottaa kilpaileva hevonen herpestä vastaan, siitä huolimatta että kyseessä ei ole ravihevosille kilpailuoikeuden kannalta pakollinen rokote.

Herpesrokotteen suoja ei ole yhtä vahva herpestä vastaan kuin esimerkiksi influnessarokote influnessaa vastaan, joten hyvän suojan ylläpitämiseksi herpestä vastaan hevosta rokotetaan tiheämmin. Suositeltava rokotusväli on perusrokotusten jälkeen 3-4 kk.

Osa hevosista toimii oireettomina kantajina ja täten myös levittävät virusta. Hyvän rokotussuojan saamiseksi onkin tärkeää että kaikki tallin hevoset rokotetaan myös herpestä vastaan huolellisesti.

Herpesrokotteella suojataan hevosta EHV-1 ja EHV-4 viruskantoja vastaan jotka ovat syypäänä useimpiin herpesviruksen aiheuttamiin hengitystietulehduksiin.

Tiineille tammoille on suunnattu oma herpesrokote, sillä EHV-1 voi aiheuttaa hengitystieongelmien lisäksi myös luomisen. Siitostammat rokotetaan tiineyskuukausilla 5, 7 ja 9. Rokotteella ei saavuteta täydellistä suojaa, mutta vähentää riskiä luomiselle jopa nelinkertaisesti.

On ehdottoman tärkeää, ettei siitostammoja ja nuoria tai kilpailevia hevosia pidettäisi yhdessä mahdollisten tartuntojen varalta.

Herpesrokote kilpahevosille:

-          DUVAXYN EHV 1,4

 

HIEKANSYÖNTI

Hiekansyönti on tyypillisintä ahneille poneille ja suomenhevosille. Ongelma on yleensä ajankohtainen syksyllä laidunkauden jälkeen, kun hevoset siirtyvät hiekkatarhoihin, tai keväällä lumien sulaessa ennen laidunkautta. Hiekkaa voi päätyä suoleen heinän mukana tai hevonen voi tekemisen puutteessa tonkia maata ja syödä hiekkaa tai maa-ainesta. Hiekkaa kertyy yleensä paksusuolen pohjalle, ja se voidaan helposti diagnosoida röntgenkuvalla.

OIREET

Tyypillisin oire on pidempään jatkunut ripuli tai löysä uloste. Lisäksi hevonen voi olla haluton liikkumaan ja se voi laihtua. Usein karvapeite huononee. Hevosella voi olla toistuvia lieviä ähkyjä tai pahimmassa tapauksessa akuutti, sairaalahoitoa vaativa ähky.

HOITO

Hoitona käytetään psyllium-kuorta, jota voidaan antaa kotitallilla 1-2 viikon kuureina. Kuurin jälkeen kannattaa hevosesta ottaa uusi röntgenkuva, jotta varmistutaan hoidon onnistumisesta. Jos hiekka ei suun kautta syötävällä kuurilla poistu, voidaan hevoselle letkuttaa psylliumia ja magnesiumsulfaattia 5-7 päivän ajan kerran päivässä nenänieluletkun kautta. Viimeisimpien tutkimusten mukaan tämä on tehokkain hiekanpoistokeino.

Hiekan syömistä voidaan yrittää ennaltaehkäistä tarjoilemalla hevosille heinät astiasta tai heinäverkosta, joka myös hidastaa syömistä antaen hevoselle tekemistä pidemmäksi aikaa. Mikäli mahdollista, tarhanpohjana ideaali olisi hakepohja, jonka alla on suodatinkangas. Tarvittaessa hevoselle voidaan laittaa kuonokoppa päähän tarhausajaksi.

Eläinlääkäri Anna Lehto, AitoVet

Kirjoitus perustuu Helsingin yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin:

Comparison of psyllium feeding at home and nasogastric intubation of psyllium and magnesium sulfate in the hospital as a treatment for naturally occurring colonic sand (geosediment) accumulations in horses: a retrospective study. Acta Veterinaria Scandinavica2016 58:73 (Kaikkonen R., Niinistö K., Lindholm T., Raekallio M.)  

Comparison of the effects of enteral psyllium, magnesium sulphate and their combination for removal of sand from the large colon of horses. Vet J. 2014 Dec;202(3):608-11. (Niinistö K., Hewetson M., Kaikkonen R., Sykes B., Raekallio M.)

 

HEVOSEN SELKÄONGELMAT

Urheiluhevosen selkäkivut aiheuttavat usein epämääräisiä, mutta hevosen toimintaa ja suorituskykyä haittaavia ongelmia. Hevosen selkä toimii satulan ja ratsastajan kantamisen lisäksi myös hevosen koko liikeradan voima-akselina. Terve ja toimiva selkä on välttämätön hevosen normaalille liikunta- ja työskentelykyvylle.

ANATOMIAA

Hevosen, kuten ihmisenkin, selkä rakentuu nikamista ja nivelistä, joita ympäröivät lihakset ja ligamentit. Selkä on dynaaminen rakenne, jolla on kykyä joustaa ylös, alas ja sivuttain sekä jossain määrin myös kiertoliikkeisiin. Selkäranka koostuu rintarangan (T1-18) ja lannerangan (L1-6) nikamista ja niiden välissä olevista välilevyistä.

OIREET

Selkäkivun havainnointi aikaisessa vaiheessa voi olla vaikeaa, sillä se ei aiheuta selvää kliinistä oiretta kuten ontumaa. Oireet voivat alkuvaiheessa olla hyvinkin huomaamattomia, kuten hevosen ilmeen ja yleisen olemuksen lieviä muutoksia tai suorituskyvyn lievä heikentyminen. Pahimmillaan selkäongelmat aiheuttavat voimakasta kipua selkään ja sen lihaksistoon, selän jäykkyyttä, vastustelua satuloidessa tai selkäännousussa ja pukittelua sekä huonoa ratsastettavuutta.

TYYPILLISIMMÄT SELKÄONGELMAT

Okahaarakkeiden ahtaat välit eli ns. kissing spines

Kissing spines on yksi yleisimmistä selkäkivun aiheuttajista hevosilla. Se on yleisintä urheilukäytössä olevilla este- ja kouluhevosilla. Muutokset sijaitsevat tyypillisesti rintarangassa T13-16 -alueella. Tutkimuksissa ahtauman syyksi on spekuloitu satulan ja ratsastajan vaikutusta, synnynnäistä vikaa, liiallista rasitusta yms., mutta varmuutta aiheuttajasta ei vielä ole. Problematiikkaa diagnostiikan suhteen lisää se, että useissa tutkimuksissa myös oireettomilta hevosilta on löydetty kissing spines -muutoksia röntgentutkimuksessa.

Selkäligamentin vaurio/tulehdus eli supraspinaaliligamentin desmiitti

Selkäligamentti on vahva ligamentti, joka jatkuu niskaligamentin jatkeena ja loppuu viimeiseen lannenikamaan. Matkalla se kiinnittyy okahaarakkeisiin ja jatkuu okahaarakkeiden väleihin interspinaaliligamenttina. Lisäksi se kiinnittyy pitkän selkälihaksen jänneosiin. Selkäligamenttiin voi syntyä akuutti vaurio esim. rajun pukittelun seurauksena. Siihen voi tulla painevaurioita epäsopivan satulan tai liian kuormittavan ratsastuksen seurauksena. Se voi vaurioitua myös trauman seurauksena, jos hevonen joutuu onnettomuuteen. Usein selkäligamenttivaurioita nähdään myös sekundaarisena muun selkäongelman, esim. kissing spinesin seurauksena.

Degeneratiiviset sairaudet

Kuten muissakin nivelissä, myös selän fasettinivelissä voi ikääntymisen seurauksena ilmetä nivelrikkomuutoksia. Nikamarungoissa voi myös esiintyä spondyloosia. Näiden muutosten kliininen merkitys on vielä epäselvää. Joskus harvoin okahaarakkeisiin tai nikamarunkoihin voi tulla stressimurtumia liiallisen rasituksen seurauksena.

DIAGNOSTIIKKA

Hyvän kliinisen ja palpatorisen tutkimuksen lisäksi selkää voidaan jossain määrin tutkia erilaisilla kuvantamismenetelmillä. Röntgentutkimuksella nähdään luiset rakenteet kuten okahaarakkeet ja nikamarungot, ultraäänitutkimuksella puolestaan voidaan tutkia lihaksia ja ligamentteja. Joissain tapauksissa skintigrafialla voidaan saada lisäinformaatiota.

Hevosen suuri koko kuitenkin asettaa haasteita kuvantamismenetelmille, ja esimerkiksi lannerangan alueen vatsanpuoleisia nikamapintoja ja lantiota on hankalaa tutkia kattavasti röntgen- tai ultraäänitutkimuksilla. Lisäksi diagnoosin tekoa hankaloittaa se, että tutkimuksissa myös isolta osalta terveitä hevosia on löydetty selkään liittyvää patologiaa.

HOITO

Tietyissä tapauksissa tarkan diagnoosin ollessa selvillä, kuten fasettinivelten nivelrikko tai kissing spines, vauriokohtaan voidaan injisoida kortisonia tulehdusta rauhoittamaan. Tulehduskipulääke sekä suun kautta että paikallisesti on usein hyödyksi. Akuuttivaiheessa myös muut paikallishoidot kuten kylmäys ja laserterapia ovat hyväksi. Monet hevoset hyötyvät myös mesoterapiasta, joka poistaa tehokkaasti kipua ja laukaisee selkälihasten jännitystä. Apua voidaan saada myös suonensisäisesti annosteltavista bisfosfonaateista (Tildren).

Kun akuutin vaiheen kipu on saatu hallintaan, on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota hevosen kokonaisliikuntaan ja sen tapaan liikkua. Tässä vaiheessa on suositeltavaa käyttää apuna hevosiin perehtynyttä fysioterapeuttia, jonka avulla voidaan rakentaa hevosen tarpeita vastaava kuntoutusohjelma. Selkäongelmaisen hevosen kunnossapysymisen tärkeimmät kulmakivet ovat oikeanlainen tapa liikkua, järkevä, yhdessä fysioterapeutin kanssa suunniteltu treeniohjelma sekä ehdottoman sopiva satula. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää fysikaalisia hoitoja kuten hieronta, osteopatia, kiropraktiikka tai akupunktio.

Artikkelin on kirjoittanut eläinlääkärimme Anna Lehto ja kirjoitus perustuu Dr. Frances M. D. Hensonin kirjaan Equine Back Pathology, Diagnosis and Treatment (2010).

AitoVet Oy

AitoVet on yksityinen ketjuunkuulumaton eläinlääkäriasema Kouvolan Aitomäessä hyvien kulkuyhteyksien varrella, maaseudun rauhassa. Aitovet Oy tarjoaa eläinlääkäripalvelut niin pien- kuin suureläimillekin.

avainlippu

 

Yhteystiedot

Aitomäentie 998


45100 Kouvola


Puh. 040 595 7823 pieneläinklinikka

         010 3114733 suureläinklinikka

Email: info(at)aitovet.fi 

         suurelainklinikka(at)aitovet.fi

        

Katso kartta

Aukioloajat

Pieneläinklinikka

Ma–to   klo 8-18

Pe          klo 8-17

La          klo 10-15

Suureläinklinikka

Ma-pe   klo 8-16


© 2021 | Aitovet Oy